YLÖS-ALAS

Viimeisia viedaan

2010-01-08T10:10:00.002+02:00

Perjantai 8.1.2010, Auckland

Tiistaina heti aamupalan jalkeen suuntasimme autot kohti Aucklandin keskustaa. Liikuimme pienemmissa porukoissa ja tutustuimme kaupunkiin oman kiinnostuksen mukaan. Osa porukasta kavi kiipeilemassa, osa etsi tuliaisia ja istuskeli kahviloissa. Paiva meni nopeasti ja koitti aika lahtea takaisin Tayloreille. Illalla isantavakemme jarjesti meille grillijuhlat, johon oli kutsuttu myos paikallisia partiolaisia. Poydat notkuivat herkkuja. Syotavana oli mm. Tayloreiden pojan kasvattamaa lammasta ja vieraiden tuomia salaatteja. Ilta oli oikein mukava ja yksi pisimpaan valvotuista. Suurin osa porukasta meni nukkumaan vasta puolenyon aikaan.

Seuraavana aamuna pakkasimme teltat ja lahdimme kohti paivahaikkia (lyhyt patikkaretki). Suunnistusongelmien vuoksi saavuimme perille aijottua myohemmin. Emme myoskaan ikina loytaneet sinne, minne meidan olisi pitanyt loytaa. Paikka oli kuitenkin upea ranta jattilaismaisine aaltoineen. Rantakalliolla asusteli myos harvinainen lintu, takapu. Vietimme paivan aurinkoa ottaen, lounasta ja spontaaneja jatskeja syoden. Hyvin suunniteltu! Illan koittaessa etsimme tiemme Takapuna Beachille Aucklandiin. Pyykkia oli taas kertynyt melkoinen vuori ja sen kimppuun kaytiin heti leirinta-alueelle tultuamme.

Torstaiaamu oli lammin, liian lammin. Paiva alkoi Kelly Tarltonin Under Water Worldissa. Pingviinit ihastuttivat, pikkuhait olivat jopa suloisia ja rauskut ISOJA. Saimme myos nahda isompia haikaloja Tappajahain tunnusmusiikin soidessa taustalla. Taman jalkeen oli taas hieman kaupunkiaikaa. Victorian puistossa soimme paivallisen ja sielta suuntasimme etelaisen pallonpuoliskon korkeimpaan torniin, Aucklandin Skytoweriin. Siella nautimme nakoaloista ja korkeanpaikan kammosta. Katselimme auringonlaskua ja joimme kahvit kaupungin valojen ylla.

Tana aamuna saimme purkaa teltat viimeista kertaa. Oli aika reissun toiselle paivahaikille. Ajoimme mutkaista ja makista tieta keskella viidakkoa. Yhdesta risteyksesta kaannyimme vahingossa vaaraan suuntaan, seuraavan jalkeen loppui tie, mutta lopulta loysimme perille. Satoi vetta. Tunnelma oli korkealla (tai sitten ei). Kiikuimme puiden yli ja ali katsomaan maoriluolaa. Olimme tosin varmoja, ettei kyseinen luola voinut olla SE luola, silla ei se ollu luola. Pikemminkin kalliossa oleva syvennys. Herkullisen lounaan jalkeen aurinko pilkottikin jo pilvien takaa. Oli oikein mukavaa lahtea taydella vatsalla pienelle paivahaikille ylos ja alas. Nakoalat olivat hienoja. Neljan aikaan suunnistimme jalleen kohti Aucklandia. Hostellin virheen vuoksi meille oli varattu vain yksi kahdeksan hengen huone, mutta pienen saatamisen jalkeen saimme jokaiselle sankypaikan. Hostellissa on sauna ja lillumisallas. Kylla suomalaisia nyt hellitaan! Makkarakeiton jalkeen meista kolme kerrallaan paasee (mahtuu) saunaan.

Huomenna pakkailemme ja hoitelemme viimeisia valttamattomyyksia. Sunnuntaiaamuna Suomi jo kutsuu useimpia meista. Halusimmepa sita tai emme.

(Katja ja Paka)

Viileita luolia ja pyorailya kuumalla saarella

2010-01-04T09:51:00.002+02:00

Maanantai 4.1.2010 Albany, Auckland

Uuden vuoden ensimmaisena paivana jatimme Rotoruan taaksemme ja lahdimme ajamaan kohti Kontua, tarkemmin sanottuna Hobittilaa eli ainoata kuvauspaikkaa, jossa Taru sormusten herrasta -elokuvien lavasteet on jatetty paikoilleen. Emme lopulta nahneet yhtaan pyoreata ikkunaa rinteessa, silla sita varten olisi pitanyt menna erilliselle turistikierrokselle. Kavimme kuitenkin Konnun kahvilassa! Sielta jatkoimme Hamiltoniin, joka on yksi pohjoissaaren isoista kaupungeista. Pyhapaivana lahinna vain puistot olivat auki, joten pysahdyimme piknikille nauttimaan auringopaisteesta.

Illaksi ajoimme Otorohangaan pienelle leirinta-alueelle, jonka isannat ottivat meidat todella ystavallisesti vastaan. Isantapariskunta vei meidat illan pimetessa katsomaan kiwi-lintuja leirinta-alueen lahelle. Vihdoinkin naimme niita! Kiwi-lintu on kuin Uuden-Seelannin maskotti, sen kuva komeilee useissa matkamuistoesineissa ja sen nimi on yhdistetty hyvin moneen asiaan. Kuitenkin harva paikallinen nakee lintuja luonnossa, silla se on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Lauantaina lahdimme jannittavalta kuulostavalle Black Water Raftingille. Otorohangan lahella Waitomossa on paljon luolastoja, ja olimme varanneet aktiviteetin, joka varmasti yllatti useimmat. Aluksi meidat puettiin markapukuihin, joihin olimme jo aiempien aktiviteettien aikana tottuneet. Mutta silti ne tuntuivat edelleen hyvin epamukavilta... Meidat vietiin busseille luolan suuaukolle. Ennen luolaan paasya harjoittelimme koyden varassa laskeutumista pienessa rinteessa. Kun osasimme tekniikan, paasimme yksitellen laskeutumaan koyden varassa luolaan muutaman kymmenen metria. Saapuminen pimeaan tuntui aluksi jannittavalta. Kun kaansi kyparan valon pois ja katsoi ylos, nakyi katossa pienia valopilkkuja. Kiiltomatoja! Ne muodostivat hienon tahtitaivaan pimean luolan kattoon.

Luolassa paasimme hyppaamaan veteen kumirenkaalla, laskeutumaan koyden varassa, kavelemaan vedessa kuin suuressa pimeassa viemarissa ja juomaan kaakaota kylman luolakiven paalla. Varsinaista kumirenkaalla kulkemista retki sisalsi odotettua vahemman. Lopuksi kiipesimme luolasta ylos pienien vesiputousten kautta. Oppaat olivat kulkeneet reitin useampaan kertaan ja neuvoivat tarkalleen, mille kivelle tulee astua paastakseen takaisin paivanvaloon.

Luolaretken jalkeen olimme melko vasyneita ja menimme paivallisen jalkeen melko aikaisin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna herasimmekin jo varhain ja lahdimme ajamaan kohti Aucklandia. Tulimme ensimmaista kertaa matkan aikana suurkaupunkiin (Aucklandissa asuu yli miljoona ihmista). Lahdimme suoraan satamasta lautalla laheiselle saarelle, josta vuokrasimme pyorat. Vietimme paivan saarella pyoraillen ja maisemia ihaillen. Kauniit hiekkarannat houkuttelivat osan meista uimaan, toiset tyytyivat varjoisampiin paikkoihin. Varjo oli hyva vaihtoehto, silla auringon porottaessa hurjan kuumasti edes aurinkorasva ei kaikkia auttanut; aika moni meista punoitti illalla pyorailyn jalkeen.

Emme paasseet heti illalla suihkuun, joten tanaan paivan ensimmainen asia oli loytaa kunnon pesupaikka. Olimme paattaneet ajaa paivaksi maan pohjoisimpaan kaupunkiin Wangeraihin, ja siella kavimmekin uimahallissa. Sielta loytyi jopa sauna! Aika surkea verrattuna suomalaiseen, mutta tuntui todella hyvalta. Uimisen jalkeen soimme kaupungilla ja kavimme kaupassa. Sitten suuntasimme seuraavaan yopaikkaamme Albanyyn Aucklandin lahelle. Yovymme taalla ainakin kaksi yota Taylorin perheen luona. Talo on kauniilla paikalla vehreassa rinteessa, ja ymparilla on hieno puutarha. Huomenna lahdemme tutustumaan Aucklandiin paremmin ja ehka hieman shoppailemaan.

(Iiris)

Rotorua, 1.1.2010

2010-01-01T01:10:00.002+02:00

Aurinkoista uutta vuotta!

Tiistaina ajoimme Tauposta aurinkoiseen, mutta haisevaan Rotoruaan. Kaupungin maasto on rikkipitoista, joten oikeasta suunnasta tuullessa jokainen voi tuntea nenassaan madan kananmunan sulotuoksun. Keskiviikkona vietimme vapaapaivaa kaupungilla tuliaisostoksia tehden, leirintaalueen uima-altaassa polskien ja erilaisia peleja pelaten.

Eilen torstaina aloitimme uudenvuoden juhlimisen myohaisella brunssilla, jonka jalkeen suuntasimme autojen keulat kohti Waikite Valleyn kuumia lahteita. Kuumat altaat olivat kuin sauna ja uima-allas yhdistettyna. Siihen kun lisaa viela taivaaalta porottavan auringon, niin kylla tuli kuuma! Muutamat jattivatkin altaat suosiolla valiin. Illalla kampasimme hiukset ja laitoimme partiopaidat paalle. Menimme gondolihissilla hienoon Skyline-maisemaravintolaan, jossa soimme uudenvuoden illallista herkkuja notkuvasta seisovasta pyodasta. Kello 13.00 Suomen aikaa nostimme maljan ja siirryimme uudelle vuosikymmenelle ensimmaisten joukossa.

Tanaan aamu valkeni jalleen aurinkoisena, ja tukahduttavasta teltasta oli pakko kompia ulos jo kahdeksan aikaan tavallista lyhyempien younien jalkeen. Nyt grillaillaan leirintaalueella ja kohta matka jatkuu kohti Otorohangaa ja Waitomo Caveseja.

Jenna

River Valley

2009-12-29T04:04:00.000+02:00

Wellingtonin jälkeen sunntasimme kohti River Valley Lodgea. Matka Wellingtonista River Valleylle oli vihreiden mäkisten niittyjen ja lampaiden värittämä. Itse River Valley Lodge oli todellinen rauhanetsijän paratiisi: Muutamia kilometreja ennen määränpäätä katosi kännykästä kuuluvuus ja hetken kuluttua GPS:mme näytti kartan sijasta pelkää valkoista.

Aktiviteetteja River Valleyssä oli tiheään. Ensimmäisenä päivänä kävimme laskemassa G5:ksi luokiteltua koskea kumilautoilla upeissa maisemissa. Seuraavana päivän aktiviteetit oli jaettu osa-aluesiin kiinnostuksen mukaan. Itse kävin laskemassa lisää koskea kanooteilla, muiden ryhmien suunnatessa ratsastamaan tai Mokain Gravity Canyoniin. Koskenlaskussa kävimme ihailemassa matkalla joen varrella, sademetsassa ollutta vesiputousta ja saimme ihailla eilisten maisemien lisäksi myös matkan varrella olleita fossiileja.

Iltapäivällä ryhmämme kohtasivat Mokaissa. Sieltä osa jatkoi matkaansa ratsastamaan ja osa jäi nauttimaan Mokain tarjoamista extreme-aktiviteeteistä. Näitä olivat Flying Fox, joka on kilometrin mittainen köysirata, joka kulkee kanionin pohjan yllä ja jonka vauhtii nousee jopa 160 km/h. Toisena vaihtoehtona oli benji-hyppy, jossa vapaapudotusta on 80 metriä (Uuden-Seelannin toiseksi korkein). Kolmantena vaihtohetona oli Canyon Swing, joka oli suuri, rotkon pohjan myötäisesti kulkeva keinu, jossa vapaapudostusta ennen narujen kiinniottoa tuli 50 metriä. Kokeilin itse viimeisintä ja vapaapudotuksesta saatua adrenaliinipiikkiä riitti pitkälle iltaan. Kokemuksen vahvuudesta kertoo myös se, että moni suoritti Mokaissa kaikki aktiviteetit, vaikka osa täytyi suorittaa omakustanteisesti.

Eilen iltana ajoimme Whakapapa Villageen yöksi. Koko yön satoi vettä ja ainakin meidän telttaryhmämme teltan eteinen muistutti aamulla mutalampea. Päätimmekin sääolosuhteiden vuoksi perua aiotut päivä haikit ympäristöön ja jatkaa matkaa kohti Rotoruaa. Pysähdyimme päiväksi Taupoon ja iltapäivällä matka jatkuu taas.

- Henri

26.12.2009 Tapaninpäivä, Wellington, YHA City Hostel

2009-12-25T23:40:00.003+02:00

Aamu alkoi puurolla, riisipuurolla, kanelia ja sokeria päällä, ehkä vähän koti mielessä. Irroitimme telttanarut jälleen. Tämän päivän teemana oli siirtyä pois Etelä-Saarelta Pohjois-Saarelle. Reitti ei kuitenkaan ollut aivan suora: 70 kilometristä puolet oli mutkalla ja todellaakaan suoraa kohtaa ei ollut, merisairaaksi voi tulla myös maalla ja kuskin kylkilihakset tulla kipeäksi ratin vääntämisestä. Lauttamatka kulki kauniissa saaristossa, mutta valaita tai delfiinejä ei näkynyt. Wellington näyttäytyi pitkän metsässä olon jälkeen todelliselta kaupungilta, meri velloi rannassa, talot kulmikkaita ja nousivat korkeuksiin. Joulupäivää juhlistettiin hyvällä ravintolaruoalla. Majoitumme hyvään hostelliin, telttakunnat menivät sponttaanisti sekaisin ja erityishuomiona mainittakoon, että Risto ja Anna menivät tuppeen klo 22.14 paikallista aikaa Matin ja Jennan toimesta. -Matti-

Joulu Nelsonissa

2009-12-24T20:30:00.002+02:00

25.12.09 klo 07.30 Tahuna Beach Holiday Parki, Nelson

Meidan aattomme valkeni eilen aurinkoisena ja lampimana. Hieman hamillani toivotin muille ryhmalaisille hyvaa joulua; nyt on jouluaatto! Taalla kesan keskelle sita on vaikea uskoa. Tyttojen kanssa aloitimme heti aamupesulla joululaulujen laulamisen paastaksemme enemman joulutunnelmaan. Kylmaan, pimeaan ja valkoiseen jouluun tottuneelle suomalaiselle aaton aloittaminen kirkkaassa auringonpaisteessa tuntui oudolta.

Aamupalalta lahdimme ajamaan Kaiteriteriin, josta meille oli varattu paivan merimelonta-aktiviteetti. Kultaiselta Kaiteriteri Beachilta meidat kiidatettiin vesitaksilla rannikkoa ylospain kauas toiselle rannalle, jossa kajakit jo odottivat meita. Ohjeistuksen jalkeen lahdimme melomaan pareittain. Tyynessa poukamassa se sujui vaivattomasti mutta aallokko vaati jo kunnon ohjaamista polkimilla.

Paiva oli kaikille ensimmainen jouluaatto vesilla. Maisemat ymparillamme olivat upeat. Uusi-Seelanti on luonnonoloiltaan uskomattoman monipuolinen. Yhdesta maasta loytyy kasittamattoman paljon erilaisia maisemia ja ilmastoja. Maa on kuin kaikkien maiden parhaat puolet yhdessa paketissa: taalta loytyvat sademetsat, Itavallan Alpit, englantilainen maaseutu, Skotlannin kukkulat, Norja vuonot, Kanadan havumetsat... jopa suomalaisen nakoista suomaisemaa. Naista tutuista piirteista huolimatta Uusi-Seelanti on ainutlaatuinen kokonaisuus, jota on vaikea sanoin tai edes kuvin selittaa. Se taytyy nahda itse.

Meloimme pitkin Abel Tasman National Parkin rantoja yhdelle lukuisista hiekkarannoista ja pidimme siella lounastauon. Olimme tulleet hyvaa vauhtia, joten oppaat antoivat meidan levata sen verran, etta ehdimme pelata ultimatea ja kayda joulun kunniaksi uimassa. Nyt voimme kaikki sanoa uineemme jouluaattona Tyynessa valtameressa! :)

Matka jatkui, ja kateni alkoivat jo olla kovilla. Takana istuvan tehtavana oli polkimilla ohjata kajakkia, mika isoissa aalloissa osoittautui melko haasteelliseksi kokemattomalle melojalle.

Yhtakkia oppaat kokosivat kahdeksan kajakkiamme yhdeksi lautaksi. Lautan kumpaankin paahan he antoivat pressun, joka melojen avulla nostettiin ylos ilmaan muiden pidellessa tiukasti kiinni viereisista kajakeista - syntyi purjevene! "Vene" kulki yllattavan nopeasti sopivassa tuulessa. Matkan ratoksi ja oppaiden iloksi lauloimme lahes kaikki tuntemamme joululaulut.

Melonta paattyi takaisin Kaiteriteriin. Ajoimme Holiday Parkiin ja aloimme valmistella aattoiltaa. Ruoka poikkesi aika lailla perinteisesta jouluateriasta: grillasimme kanaa, lammasta, kalaa ja kasviksia. Ruoka oli niin hyvaa ja tayttavaa etten ollenkaan pahoitellut kinkun ja laatikoiden poissaoloa. Illan aikana jokainen sai soittaa puhelun koti-Suomeen. Kuulin, etta aattomaamuna Lapissa oli noin -10 astetta pakkasta. Miltahan tuntuu palata takaisin pakkaseen ensi kuussa... no, sita emme viela mieti! Ilta huipentui Hanskin ohjaamaan joulukuvaelmaan, johon kaikki saivat osallistua. Naurua riitti.

Eilinen oli erilainen mutta mukava joulu. Taalla joulupaiva on jo valjennut lampimana ja hieman pilvisena. Aamupalan jalkeen jatkamme Pictoniin, josta lahtee lautta pohjoissaarelle paakaupunki Wellingtoniin.

Ylos-Alas toivottaa kaikille hyvaa joulua!

(Iiris)

Jaatikkosamoilua Fox Glacierilla

2009-12-22T09:33:00.002+02:00

Fox Glacier -jaatikolla

Tiistai 22.12.2009 Fox Glacier

Eilen aamulla kiertelimme Queenstownin keskustassa. Yhteisen herkullisen lounaan jalkeen starttasimme autot kohti Fox Glacieria. Matka oli pitka, mutta maisemat olivat komeita. Taas huomasimme kuinka ryhman nimi on osuvasti valittu. Autotie kulki jokien varsia, vuorien rinteita ylos ja alas yhta pitkaa, vaihtelevaan suuntaan kulkevaa mutkaa. Valilla nahtiin merta, jarvea, lumihuippuisia vuoria, vuoristopuroja (kavereiden kesken creekeja), isompia jokia ja sademetsaa. VAU! Perilla paivallisen jalkeen uni maittoi seuraavan paivan jaatikosta uneksien.

Aamu alkoi aikaisin, silla jaatikko kutsui jo kahdeksalta. Kaikki saivat kasan myohemmin tarpeelliseksi osoittautunutta rojua. Matka jaatikolle kesti puolitoista tuntia, yllattaen rappusia ylos ja alas kavellen sademetsan halki. Ensin harjoittelimme kavelya piikit jalassa ylos ja alas. Sitten treenasimme kiipeamista ja lopulta paasimme itse asiaan: jaatikkokiipeilyyn. Se vasta oli jotain!

Paiva oli pitka mutta palkitseva. Opimme kiipeamisen lisaksi myos varmistamisen ja paasimme kiipeamaan myos jaista hiidenkirnua pitkin. Sininen jaa ihmetytti meita lumeen tottuneita. Illalla maistui ruoka ja uni. Huomenna edessa on taas pitka automatka.

(Paka ja Katja)

Queenstown - paratiisi vuorten keskella

2009-12-20T08:43:00.002+02:00

Nakyma Queenstownin ylapuolelta

Su 20.12.2009 LakeView Holiday Park

Aikaisin aamulla pakkasimme autot ja ajoimme hieman sateisessa saassa Invercargillista Queenstowniin. Maisemat muuttuivat rajusti kun siirryimme rannikolta sisamaahan vuorien keskelle. Sateen hellittaessa upeat maisemat alkoivat siintaa edessamme ja valilla sateenkaari pilkahti vuorien valissa.

Saavuimme Queenstowniin noin puolenpaivan aikaan ja suuntasimme ensimmaisena leirintaalueelle telttojen pystytykseen. Telttojen kohotessa osa meista valmisti lounaaksi ravitsevan kanakastikkeen. Ruokailun jalkeen lahdimme kukin omaan vapaaseen tahtiin kaupungille ja osa aamulla varattuihin aktiviteetteihin.

Allekirjoittaneet suuntasivat kolmen muun hurjapaan kanssa kohti Shotover Jetboat -hurjastelua. Ohjelmaan kuului kuljetus kaupungin keskustasta muutaman kilometrin paassa sijaitsevalle koskelle, jossa 14 hengen vesijetit jo odottivat uusia matkustajia. Pikaisen varusteiden jaon ja opastuksen jalkeen huomasimme istuvamme innoissamme kuohuvassa koskessa korkeiden kallioiden ymparoimina ja valmiina saamaan elamamme kyydin. Matka oli hurja. Vauhtia piisasi ja vesi lensi vesijetin tehdessa jyrkkia kaannoksia aivan kallioiden vieressa. Kuivana emme selvinneet, mutta se ei ketaan tuntunut haittaavan.

Iltapaivalla tutustuimme kaupunkiin ja teimme hieman herateostoksia urheiluliikkeissa, joita tassa maassa tuntuu riittavan loputtomiin. Seitsaman aikaan palasimme leirinta-alueelle paivallisen tekoon ja jakamaan paivan kokemuksia muiden kanssa. Osa oli kaynyt ratsastamassa, osa katsomassa maisemia laheisella vuorella, jonne paasee gondolihissilla. Nyt odotamme paivalliseksi lihakeittoa. :)

Huomenaamulla jatkamme kohti Fox Glacieria... ja uusia seikkailuja ja viela korkeampia vuoria!

(Aleksi ja Iiris)

Ylos - Alas meni taas ylos ja alas - Stewart Islandin vaellus

2009-12-19T03:21:00.000+02:00

La 19.12.09 Obanin hotellissa

Tiistaina matkasimme halki vuoriston saaren etelakarkeen. Ylamaissa pelkasimme aina, jaksavatko autot vetaa ylos asti. Timarussa pysahdyttiin tayttamaan ruoka-, tankki- ja varustevarastoja. Perille Invercargilliin paasimme yomyohalla. Ensimmainen teltan pystytys tapahtui pilkkopimeassa, rankkasateessa, vasyneena ja nalkaisena. Hyvin kuitenkin selvisimme.
Aamuvarhain ajoimme Bluffin satamaan, josta alkoi hurja lauttamatka aallokon lapi. Matka oli kuin ylipitka vuoristorata. Toiset paastivat riemun, toiset kauhun kiljahduksia. Obanissa lounaan jalkeen alkoi matka halki viidakon. Taivalsimme matkaa vehreassa ja runsaassa kasvillisuudessa mennen vuoroin ylos ja alas, valilla vaistellen mutalammikoita. Ensimmainen leiripaikka oli Sawdust Bay.

Pitkien younien jalkeen olimme valmiita uuteen paivaan. Matkan piti kestaa noin viisi tuntia, mutta taukoineen talla porukalla se venyi 11 tuntiin. Matkalla ylitimme pari jokea riippusiltaa pitkin. Pienten suostuttelujen jalkeen joikainen paasi itse yli. Mita pidemmalle matka kavi, sita korkeammilta maet tuntuivat ja sita useampi porras oli mentava ylospain. Ja kun paasimme ylos, kiipesimme alas, jotta saisimme taas menna ylos. Ja tata jatkui koko paivan. Huh huh! Ennen pimeaa saavuimme Maori Beachille. Jalat olivat lahes voimattomat. Soimme paivallisen ja kavimme pesulla laheisella purolla. Illan venyttelyjen jalkeen oli korkea aika paasta unille.
Perjantaiaamuna herasimme sateen ropinaan. Jakaannuimme pienempii ryhmiin, joista kaksi suuntasi paivahaikille, yhden jaadessa leiripaikalle. Leiriin jaaneet kavivat meressa uimassa ja nauttivat levostaan. Toinen haikkiryhma kavi tutustumassa laheiseen mokkiin ja tekivat lounaansa siella. Kolmas porukka taisteli tiensa lapi mutavellin ja ylitti muutaman joen, kunnes totesi taman viidakkovaelluksen riittavan ja suuntasi kulkunsa takaisin. Paivallisen teimme taas koko ryhma yhdessa. Sitten olikin jo aika kompia telttoihin.

Tana aamuna lahdimme varhain kavelemaan kohti Halfmoon Bayta ja Obanin satamaa. Osalla painoivat jo jaloissa miljoonat portaat, mutta onnellisesti paasimme kaikki perille. Nyt suuntaamme toivottavasti tasaisemmalla lauttakyydilla mantereelle. Yon vietamme Invercargillin leirinta-alueella, josta jatkamme huomenaamulla kohti Queenstownia.

(Paka ja Iiris)

Staveley, Symen perheen luona

2009-12-15T00:22:00.000+02:00

Tiistai 15.12.09 klo 11.30 Staveley

Maanantaina teimme Christchurchissa suuret ostokset 16-henkiselle perheellemme koko viikon ajaksi. Iltapaivalla jatimme kaupungin ja lahdimme ajamaan sisamaahan pain. Aurinkoinen saa muuttui hetkessa sateeksi, ukkoseksi ja lopulta maa oli valkoisena rakeista. Eihan meidan taalla pitanyt lunta nahda, lahdimme nimenomaan pakoon valkeaa joulua! Selvisimme kuitenkin uskollisten Mikin ja Akun kyydissa lapi tuulen ja tuiskun Staveleyn kylaan Symen perheen luo.

Saavuttuamme perheen luokse kuulimme, ettemme missaan nimessa saa telttailla heidan nurmikollaan vaan meidan oli ehdottomasti pakoiltava kaatosadetta kokolattiamatolla takkatulen loimussa. Istuimme iltaa kaikessa rauhassa ja soimme makkarakeittoa lihapullilla - makkara ei sitten ollutkaan kuin suomalainen Hiillos. :) Jalkkariksi Jocelyn tarjosi suussasulavaa juustokakkua!

Illalla naimme talon panoramaikkunoista sumun keskella joitain makia. Mutta kun aamulla herasimme ja aukaisimme verhot, paljastuivat upeat lumihuippuiset vuoret, joiden takana on kuvattu osa Taru Sormusten Herrasta -elokuvaa. Taalla voisi itsekin asua!

Aamulla kavimme talon isannan Errolin kyydissa pienella monkijaajelulla talon lahistolla. Matka jatkuu nyt Staveleysta Etela-Saaren etelakarkeen Invercargilliin. Ajettavaa on n. 500km. Toivottavasti saa suosii loppupaivankin ajan. :)

Kuvassa koko ryhmamme Symen perheen takapihalla, taustalla Mount Somerset (1373m).

Point Break Backpackers, Christchurch

2009-12-15T00:14:00.000+02:00

Maanantai 14.12.2009, Point Break Backpackers, Christchurch

Ensimmäinen aamu Uudessa-Seelannissa valkeaa aurinkoisena. Tunne on epätodellinen ja olo kuin monen tunnin päiväunilta heränneellä. Kelloa on vilkuiltu yöllä useampaan otteeseen.

Tiedettiin, että matka maailman laidalle on pitkä ja sitähän se todella oli! 32 tunnin matkustamisen jälkeen olimme monta lentokoneruokaa, leffaa ja pakarajumppaa rikkaampia, mutta yhtä rinkkaa köyhempiä. Katjan rinkka lähti nimittäin omalle seikkailulleen. Lentokentältä, bioanalyyseistä ja tullista selvittyämme lähdimme hakemaan Mikkiä ja Akua, kahta elämää nähnyttä Toyota Hiacea, ja lähteä ajamaan – kirjaimellisesti väärällä puolen tietä!

Pysyäksemme hereillä vaelsimme horroksessa pitkin piparkakkukaupungilta tuntuvan Christchurchin keskustaa. Jättiläisjoulumännyn ja palmujen sekoitus ei varsinaisesti saanut meitä joulumielelle. Kaupunki on täynnä kauniita puistoja, joissa saimme ihmetellä upeita puita ja kasveja. Illalla lamppu sammui jo ennen yhdeksää ja lähdimme höyhensaarille toipumaan aikaerosta.

Tänään ohjelmassa on varusteiden hankintaa ja iltapäivällä matka jatkuu kohti Staveleytä, jossa yövymme Symen perheen pihalla. Päivän kuskeja jännittää, matkustajista puhumattakaan!

(Anna, Jenna, Iiris)

Paniikki ohitettu - joko mennään?

2009-12-10T22:26:00.003+02:00

Viisi tuntia myöhemmin... Kaikki tavarat taitaa oikeasti olla rinkassa? Tosin pitää vielä avata ja pakata se kertaalleen uudelleen, ja ehkä vielä yhden kerran... ennen Helsinki-Vantaata, jolloin on edessä varmaankin vielä yksi fiksaus.

Vähän reilut seitsemän tuntia ja sitten mennään!

Pakkauspaniikki?

2009-12-10T17:31:00.003+02:00

Kello lähenee torstai-iltaa. Aamulla kukonlaulun aikan pitäisi hypätä junaan, ja kaiken lisäksi luottaa VR:n ja Pendolinojen toimivuuteen... no, särkymävaraa lähtöpäivänkin aikataulussa on sen verran, että vaikka tämäkin juna päätyisikin Turkuun, ehtisi sieltä vielä iltalennollemme. Edessä on yli 30 tuntia istumista, ja juna mukaan lukien määrät hipovat neljääkymmentä!

Tavarat ovat vielä ryhdikkäästi levällään pitkin asuntoa, suurin osa kuitekin kyseisten 20 neliön alueella. Osa vaatteista tosin vielä märkiä, vaikka kaksi kertaa linkosikin. Ei muuta kuin patterit täysille ja Uuden-Seelannin helteisiin totuttelemaan viimeiselle yölle Suomessa tällä vuosikymmenellä.

Vaikka matkanjohtajalla oman käsityksensä mukaan tavarat ja jopa paperit ovatkin kasassa, on ryhmä pelottavan hajallaan. Osa nousee kohta junaan Rovaniemellä, osa menee iltavuoroon töihin Tampereella, joku lähtee aamuyöstä ajelemaan kohti Oulua ja pari nauttii jo Uuden-Seelannin helteistä. Sunnuntaiaamuna (NZ-aikaa) olemme viimein kaikki koossa Christuchurchin lentokentällä, ensimmäistä kertaa.

Tästä se alkaa, partiomatka maailman laidalle 09-10!

Staabi kokoustaa

2009-10-28T20:25:00.002+02:00

Bisketti, Oulu, 28.10.2009

Staabissa havaittavissa pientä paniikkia, asiat poukkoilevat. Reissuun vain viikkoja. Pyöräily, lopun ajan aikataulu, yhteiset varustehankinnat, talousasiat (NZD kurssi heikkenee), sponsoreita, marraskuun yhteinen kokous Tampereella. Kokousaikataulu tiivistyy. Varusteita, paitoja ja niiden värejä. Staabilta pian puheluita ja mailia.

-Matti-

Kun vain osaisi päättää...

2009-08-29T13:24:00.002+03:00

että minkä aktiviteetin valitsisi River Valley Lodgessa. Siellä vois tehhä vaikka mitä. Pitäiskö mennä lentävän ketun mukaan vai keinumaan? Eeeeen kyllä taia uskaltaa kumpaankaan vaan menen ainaki ratsastamaan. Hepat on niiiin ihania. Niin ja voishan sitä käyä vaikka koskessa pulikoimassa. Tai ehkä valitsen vain suomalaisen saunan ja ruotsalaisen hieronnan... Hmmmm.

Kisavartiopörssi

2009-07-12T23:09:00.003+03:00

Ajatushan porukalla oli vähän sellainen, että käytäisiin vähän 'kertaamassa' näitä partio- ja retkeilytaitoja ennen reissua. Hyvä sauma niihin olisi viimeistään syksyn partiotaitokilpailuissa. Alla on kalenteria, ja pistetään tästä nyt deitti päälle. Kommenteissa saa ilmoittautua vapaaksi kisajaaksi.

12.-13.9. Piirin syys pt-kilpailut "Korvatunturi kuulee" (si-pu, ru-ha), Savukoski
3.-4.10. SM syys pt-kilpailut "Nyota Ya Afrika" (si-pu, ru-ha), Lounais-Suomi

Rokualla 26.-27.6.

2009-07-12T22:58:00.004+03:00

Koska kuukauden matka vaatii hyviä hermoja ja toimivaa yhteistyötä, päätimme jo heti projektin alussa tekevämme ainakin yhden yhteisen vaelluksen sekalaisen (ja sekavan) ryhmämme kanssa. Taustalla oli myös muutamien paperipartioon ajautuneiden pelko ruostuneista metsätaidoista...

Niinpä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme kymmenen hengen voimin Rokuan kansallispuiston kupeeseen taitoja kertaamaan ja toisiimme tutustumaan. Kokoonnuimme perjantai-iltapäivänä Oulun linja-autoasemalle, josta lähdimme kahden täyden auton (kiitos Anna ja Risto) kuljettamina kohti Rokuaa. Kesä oli viimein saapunut myös Suomeen, ja tunnelma oli jo autoissa korkealla (itse asiassa jo ennen lähtöä ja kokoontumista toisessa autossa porukkaa ympäri maakuntia ja ja kaupunkia haaliessa).

Risto ja Iiris olivat katsoneet vaellusreitin, onneksi kevyen sellaisen, valmiiksi ja kiersimme kutakuinkin 20 kilometrin Kuninkaan kierroksen. Kyllä, onnistuimme käyttämään siihen kokonaiset 3 päivää. Helle aiheutti tiheän uimataukojen tarpeen, mutta onneksi Rokuan harjumaastot (lappilaisillekin hieman eksoottiset) on pieniä järviä ja lampia täynnä. Myös seudun aluskasvillisuus sai eräät ymmälle - käristyksen kiilto silmissä osa harkitsi jo porotokan tuomista valkeita jäkäläkankaita mutustelemaan.

Toimimme vaelluksella pääosin Uuteen-Seelantiin sovituissa teltta- ja ruokaryhmissä. Täytyy sanoa, että yhteishenki tiivistyi ja vielä hieman tuntemattomatkin jäsenet ovat taas roimasti tutumpia ja varmuus projektin ja reissun onnistumisen suhteen vain kasvoi.

Staabin terveiset

2009-05-21T13:32:00.005+03:00

Oulu

Terveiset kaikille maanantaisesta staabin kokouksesta!

Kokouksessa keskityttiin lähinnä raha- ja luottokorttiasioihin, PIHAlle lähetettävään materiaaliin, projektin aikatauluun ja tulevaan vaellukseen. Tällä hetkellä koko projektin eteneminen tökkii, koska meillä ei ole luottokorttia, joten Matti otti asian hoitaakseen. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin ja voidaan alkaa varata ohjelmapalveluita jo kesäkuun loppupuolella! Uudessa aikataulussa onkin nyt merkintä, että ohjelmat tulisi olla varattuna heinäkuun aikana, jonka jälkeen käytännön ryhmä voi alkaa varata meille majoituspaikkoja.

Staabissa me yritettiin myös keksiä vaelluspaikkaa, johon kaikille olis jokseenkin helppo päästä. Ehdotettiin Ristolle ja Iirikselle Rokuan kansallispuistoa Utajärvellä. Meille Lapin tuntureihin tottuneille saattais olla melko erikoista tehdä vaellus Pohjamaan pannukakkumassa. Saataispahan kokemusta erilaisista maisemista ja eksotiikasta Utajärvellä. Ja hei, sinne pääsee junalla!

Ohjelmaryhmän ensi viikolle suunniteltu tapaaminen on nyt siis peruttu, koska homma ei etene ennen luottokorttia.

Jenna

Partiokontakteja

2009-05-17T12:12:00.003+03:00

Hei kaikki... eilen oli ja meni partiotaitokisat, nyt on partioaikaa tälle projektille:) Kattelin vanhoja sähköpostejani ja huomasin, että edellisen Ylös-Alas-kokouksen jälkeen lähetin 4:lle vaeltajaryhmälle sähköpostia Uuden-Seelannin Aucklandin "partiopiirin" (mikä lie) henkilön neuvon mukaan. Mutta ei niistä kukaan ole vastannut! Jäljelle jäi vielä ryhmiä Aucklandin alueelta. Pitää laittaa vielä niille kaikille lopuille viestiä.

Riston kanssa huomasimme, että kohta lähestyy Ylös-Alas-ryhmän vaellus. Vaelluspaikkaa ei vielä kuitenkaan ole päätetty. Saa nähdä, minkä paikan valitsemme:)

Iiris

Takasin sivistyksessä

2009-03-29T15:51:00.002+03:00

Rovaniemi

Toimiikohan tämä nyt? Aijaijai, mulla on samanlaisia ongelmia kuin Päkällä...

Pimeässä Paaniemessä

2009-03-29T12:02:00.003+03:00

Ryhmän tapaaminen 28.-29.3. Rovaniemen Paavalniemessä :)

Nörttikerho kokoontuu. Miten me voidaan lähteä Uuteen-Seelantiin ilman läppäreitä (ja tykkiä)? Sovittiin ryhmän yhteiset säännöt, tarkastettiin ohjelmaa, budjettia ja varusteluetteloa.

Vietettiin myös tunti kannettavien ja videotykin valossa kuten Earth Houriin kuuluu... Ekologista?

Kivaa on.

2009-03-12T15:33:00.001+02:00

osasinko mie nyt?
äh, tämä on ihan kamala systeemi. miehän ihan ahistun.

Nettisivuja ja autoja ulkomailta

2009-03-10T16:27:00.005+02:00

Innsbruck, Itävalta

Matkanjohtaja suorittaa tehtäväänsä etänä Tirolista käsin. Löytyi viimein energiaa päivittää porukan nettisivuja ja samalla tuli tämä blogikin avattua. Toivottavasti myös muut kirjoittelevat matkamme valmitelusta ja järjestelystä, kun yön pimeinä tunteina taikka kesken kouluhommien etsivät kiipeilypaikkoja, leirintäalueita taikka mailailevat paikallisille partiolaisille.

Sannan kanssa etsittiin viikonloppuna myös vuokra-autoja ja laskeskeltiin uusiksi niiden kuluja. Ollaan varattu ainakin riittävästi, ellei liikaa. Riippuu paljon dollarin (NZ) kurssista, sillä nyt se on meille edullinen. Ja tietty bensan hinnasta, joskin autojen vuokra on suurempi menoerä kuin polttoaineet. Päädyttiin ottamaan etusijalla kaksi pakua, ennen kuin iso henkilöauto sekä paku. Ei ole sitten niin tiukkaa tavaratilan kanssa, ja vuokrahinnat ovat samaa luokkaa. Tosin pakut kuluttavat enemmän...