Kello lähenee torstai-iltaa. Aamulla kukonlaulun aikan pitäisi hypätä junaan, ja kaiken lisäksi luottaa VR:n ja Pendolinojen toimivuuteen... no, särkymävaraa lähtöpäivänkin aikataulussa on sen verran, että vaikka tämäkin juna päätyisikin Turkuun, ehtisi sieltä vielä iltalennollemme. Edessä on yli 30 tuntia istumista, ja juna mukaan lukien määrät hipovat neljääkymmentä!
Tavarat ovat vielä ryhdikkäästi levällään pitkin asuntoa, suurin osa kuitekin kyseisten 20 neliön alueella. Osa vaatteista tosin vielä märkiä, vaikka kaksi kertaa linkosikin. Ei muuta kuin patterit täysille ja Uuden-Seelannin helteisiin totuttelemaan viimeiselle yölle Suomessa tällä vuosikymmenellä.
Vaikka matkanjohtajalla oman käsityksensä mukaan tavarat ja jopa paperit ovatkin kasassa, on ryhmä pelottavan hajallaan. Osa nousee kohta junaan Rovaniemellä, osa menee iltavuoroon töihin Tampereella, joku lähtee aamuyöstä ajelemaan kohti Oulua ja pari nauttii jo Uuden-Seelannin helteistä. Sunnuntaiaamuna (NZ-aikaa) olemme viimein kaikki koossa Christuchurchin lentokentällä, ensimmäistä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti