Queenstown - paratiisi vuorten keskella

Nakyma Queenstownin ylapuolelta

 

Su 20.12.2009 LakeView Holiday Park

Aikaisin aamulla pakkasimme autot ja ajoimme hieman sateisessa saassa Invercargillista Queenstowniin. Maisemat muuttuivat rajusti kun siirryimme rannikolta sisamaahan vuorien keskelle. Sateen hellittaessa upeat maisemat alkoivat siintaa edessamme ja valilla sateenkaari pilkahti vuorien valissa. 

Saavuimme Queenstowniin noin puolenpaivan aikaan ja suuntasimme ensimmaisena leirintaalueelle telttojen pystytykseen. Telttojen kohotessa osa meista valmisti lounaaksi ravitsevan kanakastikkeen. Ruokailun jalkeen lahdimme kukin omaan vapaaseen tahtiin kaupungille ja osa aamulla varattuihin aktiviteetteihin. 

Allekirjoittaneet suuntasivat kolmen muun hurjapaan kanssa kohti Shotover Jetboat -hurjastelua. Ohjelmaan kuului kuljetus kaupungin keskustasta muutaman kilometrin paassa sijaitsevalle koskelle, jossa 14 hengen vesijetit jo odottivat uusia matkustajia. Pikaisen varusteiden jaon ja opastuksen jalkeen huomasimme istuvamme innoissamme kuohuvassa koskessa korkeiden kallioiden ymparoimina ja valmiina saamaan elamamme kyydin. Matka oli hurja. Vauhtia piisasi ja vesi lensi vesijetin tehdessa jyrkkia kaannoksia aivan kallioiden vieressa. Kuivana emme selvinneet, mutta se ei ketaan tuntunut haittaavan.

Iltapaivalla tutustuimme kaupunkiin ja teimme hieman herateostoksia urheiluliikkeissa, joita tassa maassa tuntuu riittavan loputtomiin. Seitsaman aikaan palasimme leirinta-alueelle paivallisen tekoon ja jakamaan paivan kokemuksia muiden kanssa. Osa oli kaynyt ratsastamassa, osa katsomassa maisemia laheisella vuorella, jonne paasee gondolihissilla. Nyt odotamme paivalliseksi lihakeittoa. :)

Huomenaamulla jatkamme kohti Fox Glacieria... ja uusia seikkailuja ja viela korkeampia vuoria!

(Aleksi ja Iiris) 

Ylos - Alas meni taas ylos ja alas - Stewart Islandin vaellus

La 19.12.09 Obanin hotellissa

Tiistaina matkasimme halki vuoriston saaren etelakarkeen. Ylamaissa pelkasimme aina, jaksavatko autot vetaa ylos asti. Timarussa pysahdyttiin tayttamaan ruoka-, tankki- ja varustevarastoja. Perille Invercargilliin paasimme yomyohalla. Ensimmainen teltan pystytys tapahtui pilkkopimeassa, rankkasateessa, vasyneena ja nalkaisena. Hyvin kuitenkin selvisimme.
Aamuvarhain ajoimme Bluffin satamaan, josta alkoi hurja lauttamatka aallokon lapi. Matka oli kuin ylipitka vuoristorata. Toiset paastivat riemun, toiset kauhun kiljahduksia. Obanissa lounaan jalkeen alkoi matka halki viidakon. Taivalsimme matkaa vehreassa ja runsaassa kasvillisuudessa mennen vuoroin ylos ja alas, valilla vaistellen mutalammikoita. Ensimmainen leiripaikka oli Sawdust Bay.

Pitkien younien jalkeen olimme valmiita uuteen paivaan. Matkan piti kestaa noin viisi tuntia, mutta taukoineen talla porukalla se venyi 11 tuntiin. Matkalla ylitimme pari jokea riippusiltaa pitkin. Pienten suostuttelujen jalkeen joikainen paasi itse yli. Mita pidemmalle matka kavi, sita korkeammilta maet tuntuivat ja sita useampi porras oli mentava ylospain. Ja kun paasimme ylos, kiipesimme alas, jotta saisimme taas menna ylos. Ja tata jatkui koko paivan. Huh huh! Ennen pimeaa saavuimme Maori Beachille. Jalat olivat lahes voimattomat. Soimme paivallisen ja kavimme pesulla laheisella purolla. Illan venyttelyjen jalkeen oli korkea aika paasta unille.
Perjantaiaamuna herasimme sateen ropinaan. Jakaannuimme pienempii ryhmiin, joista kaksi suuntasi paivahaikille, yhden jaadessa leiripaikalle. Leiriin jaaneet kavivat meressa uimassa ja nauttivat levostaan. Toinen haikkiryhma kavi tutustumassa laheiseen mokkiin ja tekivat lounaansa siella. Kolmas porukka taisteli tiensa lapi mutavellin ja ylitti muutaman joen, kunnes totesi taman viidakkovaelluksen riittavan ja suuntasi kulkunsa takaisin. Paivallisen teimme taas koko ryhma yhdessa. Sitten olikin jo aika kompia telttoihin.

Tana aamuna lahdimme varhain kavelemaan kohti Halfmoon Bayta ja Obanin satamaa. Osalla painoivat jo jaloissa miljoonat portaat, mutta onnellisesti paasimme kaikki perille. Nyt suuntaamme toivottavasti tasaisemmalla lauttakyydilla mantereelle. Yon vietamme Invercargillin leirinta-alueella, josta jatkamme huomenaamulla kohti Queenstownia.


(Paka ja Iiris)

Staveley, Symen perheen luona

Tiistai 15.12.09 klo 11.30 Staveley

Maanantaina teimme Christchurchissa suuret ostokset 16-henkiselle perheellemme koko viikon ajaksi. Iltapaivalla jatimme kaupungin ja lahdimme ajamaan sisamaahan pain. Aurinkoinen saa muuttui hetkessa sateeksi, ukkoseksi ja lopulta maa oli valkoisena rakeista. Eihan meidan taalla pitanyt lunta nahda, lahdimme nimenomaan pakoon valkeaa joulua! Selvisimme kuitenkin uskollisten Mikin ja Akun kyydissa lapi tuulen ja tuiskun Staveleyn kylaan Symen perheen luo.

Saavuttuamme perheen luokse kuulimme, ettemme missaan nimessa saa telttailla heidan nurmikollaan vaan meidan oli ehdottomasti pakoiltava kaatosadetta kokolattiamatolla takkatulen loimussa. Istuimme iltaa kaikessa rauhassa ja soimme makkarakeittoa lihapullilla - makkara ei sitten ollutkaan kuin suomalainen Hiillos. :) Jalkkariksi Jocelyn tarjosi suussasulavaa juustokakkua!

Illalla naimme talon panoramaikkunoista sumun keskella joitain makia. Mutta kun aamulla herasimme ja aukaisimme verhot, paljastuivat upeat lumihuippuiset vuoret, joiden takana on kuvattu osa Taru Sormusten Herrasta -elokuvaa. Taalla voisi itsekin asua!

Aamulla kavimme talon isannan Errolin kyydissa pienella monkijaajelulla talon lahistolla. Matka jatkuu nyt Staveleysta Etela-Saaren etelakarkeen Invercargilliin. Ajettavaa on n. 500km. Toivottavasti saa suosii loppupaivankin ajan. :)

Kuvassa koko ryhmamme Symen perheen takapihalla, taustalla Mount Somerset (1373m).

Point Break Backpackers, Christchurch

Maanantai 14.12.2009, Point Break Backpackers, Christchurch

Ensimmäinen aamu Uudessa-Seelannissa valkeaa aurinkoisena. Tunne on epätodellinen ja olo kuin monen tunnin päiväunilta heränneellä. Kelloa on vilkuiltu yöllä useampaan otteeseen.

Tiedettiin, että matka maailman laidalle on pitkä ja sitähän se todella oli! 32 tunnin matkustamisen jälkeen olimme monta lentokoneruokaa, leffaa ja pakarajumppaa rikkaampia, mutta yhtä rinkkaa köyhempiä. Katjan rinkka lähti nimittäin omalle seikkailulleen. Lentokentältä, bioanalyyseistä ja tullista selvittyämme lähdimme hakemaan Mikkiä ja Akua, kahta elämää nähnyttä Toyota Hiacea, ja lähteä ajamaan – kirjaimellisesti väärällä puolen tietä!

Pysyäksemme hereillä vaelsimme horroksessa pitkin piparkakkukaupungilta tuntuvan Christchurchin keskustaa. Jättiläisjoulumännyn ja palmujen sekoitus ei varsinaisesti saanut meitä joulumielelle. Kaupunki on täynnä kauniita puistoja, joissa saimme ihmetellä upeita puita ja kasveja. Illalla lamppu sammui jo ennen yhdeksää ja lähdimme höyhensaarille toipumaan aikaerosta.

Tänään ohjelmassa on varusteiden hankintaa ja iltapäivällä matka jatkuu kohti Staveleytä, jossa yövymme Symen perheen pihalla. Päivän kuskeja jännittää, matkustajista puhumattakaan!


(Anna, Jenna, Iiris)

Paniikki ohitettu - joko mennään?

Viisi tuntia myöhemmin... Kaikki tavarat taitaa oikeasti olla rinkassa? Tosin pitää vielä avata ja pakata se kertaalleen uudelleen, ja ehkä vielä yhden kerran... ennen Helsinki-Vantaata, jolloin on edessä varmaankin vielä yksi fiksaus.

Vähän reilut seitsemän tuntia ja sitten mennään!

Pakkauspaniikki?

Kello lähenee torstai-iltaa. Aamulla kukonlaulun aikan pitäisi hypätä junaan, ja kaiken lisäksi luottaa VR:n ja Pendolinojen toimivuuteen... no, särkymävaraa lähtöpäivänkin aikataulussa on sen verran, että vaikka tämäkin juna päätyisikin Turkuun, ehtisi sieltä vielä iltalennollemme. Edessä on yli 30 tuntia istumista, ja juna mukaan lukien määrät hipovat neljääkymmentä!

Tavarat ovat vielä ryhdikkäästi levällään pitkin asuntoa, suurin osa kuitekin kyseisten 20 neliön alueella. Osa vaatteista tosin vielä märkiä, vaikka kaksi kertaa linkosikin. Ei muuta kuin patterit täysille ja Uuden-Seelannin helteisiin totuttelemaan viimeiselle yölle Suomessa tällä vuosikymmenellä.

Vaikka matkanjohtajalla oman käsityksensä mukaan tavarat ja jopa paperit ovatkin kasassa, on ryhmä pelottavan hajallaan. Osa nousee kohta junaan Rovaniemellä, osa menee iltavuoroon töihin Tampereella, joku lähtee aamuyöstä ajelemaan kohti Oulua ja pari nauttii jo Uuden-Seelannin helteistä. Sunnuntaiaamuna (NZ-aikaa) olemme viimein kaikki koossa Christuchurchin lentokentällä, ensimmäistä kertaa.

Tästä se alkaa, partiomatka maailman laidalle 09-10!

Staabi kokoustaa

Bisketti, Oulu, 28.10.2009

Staabissa havaittavissa pientä paniikkia, asiat poukkoilevat. Reissuun vain viikkoja. Pyöräily, lopun ajan aikataulu, yhteiset varustehankinnat, talousasiat (NZD kurssi heikkenee), sponsoreita, marraskuun yhteinen kokous Tampereella. Kokousaikataulu tiivistyy. Varusteita, paitoja ja niiden värejä. Staabilta pian puheluita ja mailia.

-Matti-