Perjantai 8.1.2010, Auckland
Tiistaina heti aamupalan jalkeen suuntasimme autot kohti Aucklandin keskustaa. Liikuimme pienemmissa porukoissa ja tutustuimme kaupunkiin oman kiinnostuksen mukaan. Osa porukasta kavi kiipeilemassa, osa etsi tuliaisia ja istuskeli kahviloissa. Paiva meni nopeasti ja koitti aika lahtea takaisin Tayloreille. Illalla isantavakemme jarjesti meille grillijuhlat, johon oli kutsuttu myos paikallisia partiolaisia. Poydat notkuivat herkkuja. Syotavana oli mm. Tayloreiden pojan kasvattamaa lammasta ja vieraiden tuomia salaatteja. Ilta oli oikein mukava ja yksi pisimpaan valvotuista. Suurin osa porukasta meni nukkumaan vasta puolenyon aikaan.
Seuraavana aamuna pakkasimme teltat ja lahdimme kohti paivahaikkia (lyhyt patikkaretki). Suunnistusongelmien vuoksi saavuimme perille aijottua myohemmin. Emme myoskaan ikina loytaneet sinne, minne meidan olisi pitanyt loytaa. Paikka oli kuitenkin upea ranta jattilaismaisine aaltoineen. Rantakalliolla asusteli myos harvinainen lintu, takapu. Vietimme paivan aurinkoa ottaen, lounasta ja spontaaneja jatskeja syoden. Hyvin suunniteltu! Illan koittaessa etsimme tiemme Takapuna Beachille Aucklandiin. Pyykkia oli taas kertynyt melkoinen vuori ja sen kimppuun kaytiin heti leirinta-alueelle tultuamme.
Torstaiaamu oli lammin, liian lammin. Paiva alkoi Kelly Tarltonin Under Water Worldissa. Pingviinit ihastuttivat, pikkuhait olivat jopa suloisia ja rauskut ISOJA. Saimme myos nahda isompia haikaloja Tappajahain tunnusmusiikin soidessa taustalla. Taman jalkeen oli taas hieman kaupunkiaikaa. Victorian puistossa soimme paivallisen ja sielta suuntasimme etelaisen pallonpuoliskon korkeimpaan torniin, Aucklandin Skytoweriin. Siella nautimme nakoaloista ja korkeanpaikan kammosta. Katselimme auringonlaskua ja joimme kahvit kaupungin valojen ylla.
Tana aamuna saimme purkaa teltat viimeista kertaa. Oli aika reissun toiselle paivahaikille. Ajoimme mutkaista ja makista tieta keskella viidakkoa. Yhdesta risteyksesta kaannyimme vahingossa vaaraan suuntaan, seuraavan jalkeen loppui tie, mutta lopulta loysimme perille. Satoi vetta. Tunnelma oli korkealla (tai sitten ei). Kiikuimme puiden yli ja ali katsomaan maoriluolaa. Olimme tosin varmoja, ettei kyseinen luola voinut olla SE luola, silla ei se ollu luola. Pikemminkin kalliossa oleva syvennys. Herkullisen lounaan jalkeen aurinko pilkottikin jo pilvien takaa. Oli oikein mukavaa lahtea taydella vatsalla pienelle paivahaikille ylos ja alas. Nakoalat olivat hienoja. Neljan aikaan suunnistimme jalleen kohti Aucklandia. Hostellin virheen vuoksi meille oli varattu vain yksi kahdeksan hengen huone, mutta pienen saatamisen jalkeen saimme jokaiselle sankypaikan. Hostellissa on sauna ja lillumisallas. Kylla suomalaisia nyt hellitaan! Makkarakeiton jalkeen meista kolme kerrallaan paasee (mahtuu) saunaan.
Huomenna pakkailemme ja hoitelemme viimeisia valttamattomyyksia. Sunnuntaiaamuna Suomi jo kutsuu useimpia meista. Halusimmepa sita tai emme.
(Katja ja Paka)
perjantai 8. tammikuuta 2010
maanantai 4. tammikuuta 2010
Viileita luolia ja pyorailya kuumalla saarella
Maanantai 4.1.2010 Albany, Auckland
Uuden vuoden ensimmaisena paivana jatimme Rotoruan taaksemme ja lahdimme ajamaan kohti Kontua, tarkemmin sanottuna Hobittilaa eli ainoata kuvauspaikkaa, jossa Taru sormusten herrasta -elokuvien lavasteet on jatetty paikoilleen. Emme lopulta nahneet yhtaan pyoreata ikkunaa rinteessa, silla sita varten olisi pitanyt menna erilliselle turistikierrokselle. Kavimme kuitenkin Konnun kahvilassa! Sielta jatkoimme Hamiltoniin, joka on yksi pohjoissaaren isoista kaupungeista. Pyhapaivana lahinna vain puistot olivat auki, joten pysahdyimme piknikille nauttimaan auringopaisteesta.
Illaksi ajoimme Otorohangaan pienelle leirinta-alueelle, jonka isannat ottivat meidat todella ystavallisesti vastaan. Isantapariskunta vei meidat illan pimetessa katsomaan kiwi-lintuja leirinta-alueen lahelle. Vihdoinkin naimme niita! Kiwi-lintu on kuin Uuden-Seelannin maskotti, sen kuva komeilee useissa matkamuistoesineissa ja sen nimi on yhdistetty hyvin moneen asiaan. Kuitenkin harva paikallinen nakee lintuja luonnossa, silla se on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Lauantaina lahdimme jannittavalta kuulostavalle Black Water Raftingille. Otorohangan lahella Waitomossa on paljon luolastoja, ja olimme varanneet aktiviteetin, joka varmasti yllatti useimmat. Aluksi meidat puettiin markapukuihin, joihin olimme jo aiempien aktiviteettien aikana tottuneet. Mutta silti ne tuntuivat edelleen hyvin epamukavilta... Meidat vietiin busseille luolan suuaukolle. Ennen luolaan paasya harjoittelimme koyden varassa laskeutumista pienessa rinteessa. Kun osasimme tekniikan, paasimme yksitellen laskeutumaan koyden varassa luolaan muutaman kymmenen metria. Saapuminen pimeaan tuntui aluksi jannittavalta. Kun kaansi kyparan valon pois ja katsoi ylos, nakyi katossa pienia valopilkkuja. Kiiltomatoja! Ne muodostivat hienon tahtitaivaan pimean luolan kattoon.
Luolassa paasimme hyppaamaan veteen kumirenkaalla, laskeutumaan koyden varassa, kavelemaan vedessa kuin suuressa pimeassa viemarissa ja juomaan kaakaota kylman luolakiven paalla. Varsinaista kumirenkaalla kulkemista retki sisalsi odotettua vahemman. Lopuksi kiipesimme luolasta ylos pienien vesiputousten kautta. Oppaat olivat kulkeneet reitin useampaan kertaan ja neuvoivat tarkalleen, mille kivelle tulee astua paastakseen takaisin paivanvaloon.
Luolaretken jalkeen olimme melko vasyneita ja menimme paivallisen jalkeen melko aikaisin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna herasimmekin jo varhain ja lahdimme ajamaan kohti Aucklandia. Tulimme ensimmaista kertaa matkan aikana suurkaupunkiin (Aucklandissa asuu yli miljoona ihmista). Lahdimme suoraan satamasta lautalla laheiselle saarelle, josta vuokrasimme pyorat. Vietimme paivan saarella pyoraillen ja maisemia ihaillen. Kauniit hiekkarannat houkuttelivat osan meista uimaan, toiset tyytyivat varjoisampiin paikkoihin. Varjo oli hyva vaihtoehto, silla auringon porottaessa hurjan kuumasti edes aurinkorasva ei kaikkia auttanut; aika moni meista punoitti illalla pyorailyn jalkeen.
Emme paasseet heti illalla suihkuun, joten tanaan paivan ensimmainen asia oli loytaa kunnon pesupaikka. Olimme paattaneet ajaa paivaksi maan pohjoisimpaan kaupunkiin Wangeraihin, ja siella kavimmekin uimahallissa. Sielta loytyi jopa sauna! Aika surkea verrattuna suomalaiseen, mutta tuntui todella hyvalta. Uimisen jalkeen soimme kaupungilla ja kavimme kaupassa. Sitten suuntasimme seuraavaan yopaikkaamme Albanyyn Aucklandin lahelle. Yovymme taalla ainakin kaksi yota Taylorin perheen luona. Talo on kauniilla paikalla vehreassa rinteessa, ja ymparilla on hieno puutarha. Huomenna lahdemme tutustumaan Aucklandiin paremmin ja ehka hieman shoppailemaan.
(Iiris)
Uuden vuoden ensimmaisena paivana jatimme Rotoruan taaksemme ja lahdimme ajamaan kohti Kontua, tarkemmin sanottuna Hobittilaa eli ainoata kuvauspaikkaa, jossa Taru sormusten herrasta -elokuvien lavasteet on jatetty paikoilleen. Emme lopulta nahneet yhtaan pyoreata ikkunaa rinteessa, silla sita varten olisi pitanyt menna erilliselle turistikierrokselle. Kavimme kuitenkin Konnun kahvilassa! Sielta jatkoimme Hamiltoniin, joka on yksi pohjoissaaren isoista kaupungeista. Pyhapaivana lahinna vain puistot olivat auki, joten pysahdyimme piknikille nauttimaan auringopaisteesta.
Illaksi ajoimme Otorohangaan pienelle leirinta-alueelle, jonka isannat ottivat meidat todella ystavallisesti vastaan. Isantapariskunta vei meidat illan pimetessa katsomaan kiwi-lintuja leirinta-alueen lahelle. Vihdoinkin naimme niita! Kiwi-lintu on kuin Uuden-Seelannin maskotti, sen kuva komeilee useissa matkamuistoesineissa ja sen nimi on yhdistetty hyvin moneen asiaan. Kuitenkin harva paikallinen nakee lintuja luonnossa, silla se on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Lauantaina lahdimme jannittavalta kuulostavalle Black Water Raftingille. Otorohangan lahella Waitomossa on paljon luolastoja, ja olimme varanneet aktiviteetin, joka varmasti yllatti useimmat. Aluksi meidat puettiin markapukuihin, joihin olimme jo aiempien aktiviteettien aikana tottuneet. Mutta silti ne tuntuivat edelleen hyvin epamukavilta... Meidat vietiin busseille luolan suuaukolle. Ennen luolaan paasya harjoittelimme koyden varassa laskeutumista pienessa rinteessa. Kun osasimme tekniikan, paasimme yksitellen laskeutumaan koyden varassa luolaan muutaman kymmenen metria. Saapuminen pimeaan tuntui aluksi jannittavalta. Kun kaansi kyparan valon pois ja katsoi ylos, nakyi katossa pienia valopilkkuja. Kiiltomatoja! Ne muodostivat hienon tahtitaivaan pimean luolan kattoon.
Luolassa paasimme hyppaamaan veteen kumirenkaalla, laskeutumaan koyden varassa, kavelemaan vedessa kuin suuressa pimeassa viemarissa ja juomaan kaakaota kylman luolakiven paalla. Varsinaista kumirenkaalla kulkemista retki sisalsi odotettua vahemman. Lopuksi kiipesimme luolasta ylos pienien vesiputousten kautta. Oppaat olivat kulkeneet reitin useampaan kertaan ja neuvoivat tarkalleen, mille kivelle tulee astua paastakseen takaisin paivanvaloon.
Luolaretken jalkeen olimme melko vasyneita ja menimme paivallisen jalkeen melko aikaisin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna herasimmekin jo varhain ja lahdimme ajamaan kohti Aucklandia. Tulimme ensimmaista kertaa matkan aikana suurkaupunkiin (Aucklandissa asuu yli miljoona ihmista). Lahdimme suoraan satamasta lautalla laheiselle saarelle, josta vuokrasimme pyorat. Vietimme paivan saarella pyoraillen ja maisemia ihaillen. Kauniit hiekkarannat houkuttelivat osan meista uimaan, toiset tyytyivat varjoisampiin paikkoihin. Varjo oli hyva vaihtoehto, silla auringon porottaessa hurjan kuumasti edes aurinkorasva ei kaikkia auttanut; aika moni meista punoitti illalla pyorailyn jalkeen.
Emme paasseet heti illalla suihkuun, joten tanaan paivan ensimmainen asia oli loytaa kunnon pesupaikka. Olimme paattaneet ajaa paivaksi maan pohjoisimpaan kaupunkiin Wangeraihin, ja siella kavimmekin uimahallissa. Sielta loytyi jopa sauna! Aika surkea verrattuna suomalaiseen, mutta tuntui todella hyvalta. Uimisen jalkeen soimme kaupungilla ja kavimme kaupassa. Sitten suuntasimme seuraavaan yopaikkaamme Albanyyn Aucklandin lahelle. Yovymme taalla ainakin kaksi yota Taylorin perheen luona. Talo on kauniilla paikalla vehreassa rinteessa, ja ymparilla on hieno puutarha. Huomenna lahdemme tutustumaan Aucklandiin paremmin ja ehka hieman shoppailemaan.
(Iiris)
perjantai 1. tammikuuta 2010
Rotorua, 1.1.2010
Aurinkoista uutta vuotta!
Tiistaina ajoimme Tauposta aurinkoiseen, mutta haisevaan Rotoruaan. Kaupungin maasto on rikkipitoista, joten oikeasta suunnasta tuullessa jokainen voi tuntea nenassaan madan kananmunan sulotuoksun. Keskiviikkona vietimme vapaapaivaa kaupungilla tuliaisostoksia tehden, leirintaalueen uima-altaassa polskien ja erilaisia peleja pelaten.
Eilen torstaina aloitimme uudenvuoden juhlimisen myohaisella brunssilla, jonka jalkeen suuntasimme autojen keulat kohti Waikite Valleyn kuumia lahteita. Kuumat altaat olivat kuin sauna ja uima-allas yhdistettyna. Siihen kun lisaa viela taivaaalta porottavan auringon, niin kylla tuli kuuma! Muutamat jattivatkin altaat suosiolla valiin. Illalla kampasimme hiukset ja laitoimme partiopaidat paalle. Menimme gondolihissilla hienoon Skyline-maisemaravintolaan, jossa soimme uudenvuoden illallista herkkuja notkuvasta seisovasta pyodasta. Kello 13.00 Suomen aikaa nostimme maljan ja siirryimme uudelle vuosikymmenelle ensimmaisten joukossa.
Tanaan aamu valkeni jalleen aurinkoisena, ja tukahduttavasta teltasta oli pakko kompia ulos jo kahdeksan aikaan tavallista lyhyempien younien jalkeen. Nyt grillaillaan leirintaalueella ja kohta matka jatkuu kohti Otorohangaa ja Waitomo Caveseja.
Jenna
Tiistaina ajoimme Tauposta aurinkoiseen, mutta haisevaan Rotoruaan. Kaupungin maasto on rikkipitoista, joten oikeasta suunnasta tuullessa jokainen voi tuntea nenassaan madan kananmunan sulotuoksun. Keskiviikkona vietimme vapaapaivaa kaupungilla tuliaisostoksia tehden, leirintaalueen uima-altaassa polskien ja erilaisia peleja pelaten.
Eilen torstaina aloitimme uudenvuoden juhlimisen myohaisella brunssilla, jonka jalkeen suuntasimme autojen keulat kohti Waikite Valleyn kuumia lahteita. Kuumat altaat olivat kuin sauna ja uima-allas yhdistettyna. Siihen kun lisaa viela taivaaalta porottavan auringon, niin kylla tuli kuuma! Muutamat jattivatkin altaat suosiolla valiin. Illalla kampasimme hiukset ja laitoimme partiopaidat paalle. Menimme gondolihissilla hienoon Skyline-maisemaravintolaan, jossa soimme uudenvuoden illallista herkkuja notkuvasta seisovasta pyodasta. Kello 13.00 Suomen aikaa nostimme maljan ja siirryimme uudelle vuosikymmenelle ensimmaisten joukossa.
Tanaan aamu valkeni jalleen aurinkoisena, ja tukahduttavasta teltasta oli pakko kompia ulos jo kahdeksan aikaan tavallista lyhyempien younien jalkeen. Nyt grillaillaan leirintaalueella ja kohta matka jatkuu kohti Otorohangaa ja Waitomo Caveseja.
Jenna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)