Viimeisia viedaan

Perjantai 8.1.2010, Auckland

Tiistaina heti aamupalan jalkeen suuntasimme autot kohti Aucklandin keskustaa. Liikuimme pienemmissa porukoissa ja tutustuimme kaupunkiin oman kiinnostuksen mukaan. Osa porukasta kavi kiipeilemassa, osa etsi tuliaisia ja istuskeli kahviloissa. Paiva meni nopeasti ja koitti aika lahtea takaisin Tayloreille. Illalla isantavakemme jarjesti meille grillijuhlat, johon oli kutsuttu myos paikallisia partiolaisia. Poydat notkuivat herkkuja. Syotavana oli mm. Tayloreiden pojan kasvattamaa lammasta ja vieraiden tuomia salaatteja. Ilta oli oikein mukava ja yksi pisimpaan valvotuista. Suurin osa porukasta meni nukkumaan vasta puolenyon aikaan.

Seuraavana aamuna pakkasimme teltat ja lahdimme kohti paivahaikkia (lyhyt patikkaretki). Suunnistusongelmien vuoksi saavuimme perille aijottua myohemmin. Emme myoskaan ikina loytaneet sinne, minne meidan olisi pitanyt loytaa. Paikka oli kuitenkin upea ranta jattilaismaisine aaltoineen. Rantakalliolla asusteli myos harvinainen lintu, takapu. Vietimme paivan aurinkoa ottaen, lounasta ja spontaaneja jatskeja syoden. Hyvin suunniteltu! Illan koittaessa etsimme tiemme Takapuna Beachille Aucklandiin. Pyykkia oli taas kertynyt melkoinen vuori ja sen kimppuun kaytiin heti leirinta-alueelle tultuamme.

Torstaiaamu oli lammin, liian lammin. Paiva alkoi Kelly Tarltonin Under Water Worldissa. Pingviinit ihastuttivat, pikkuhait olivat jopa suloisia ja rauskut ISOJA. Saimme myos nahda isompia haikaloja Tappajahain tunnusmusiikin soidessa taustalla. Taman jalkeen oli taas hieman kaupunkiaikaa. Victorian puistossa soimme paivallisen ja sielta suuntasimme etelaisen pallonpuoliskon korkeimpaan torniin, Aucklandin Skytoweriin. Siella nautimme nakoaloista ja korkeanpaikan kammosta. Katselimme auringonlaskua ja joimme kahvit kaupungin valojen ylla.

Tana aamuna saimme purkaa teltat viimeista kertaa. Oli aika reissun toiselle paivahaikille. Ajoimme mutkaista ja makista tieta keskella viidakkoa. Yhdesta risteyksesta kaannyimme vahingossa vaaraan suuntaan, seuraavan jalkeen loppui tie, mutta lopulta loysimme perille. Satoi vetta. Tunnelma oli korkealla (tai sitten ei). Kiikuimme puiden yli ja ali katsomaan maoriluolaa. Olimme tosin varmoja, ettei kyseinen luola voinut olla SE luola, silla ei se ollu luola. Pikemminkin kalliossa oleva syvennys. Herkullisen lounaan jalkeen aurinko pilkottikin jo pilvien takaa. Oli oikein mukavaa lahtea taydella vatsalla pienelle paivahaikille ylos ja alas. Nakoalat olivat hienoja. Neljan aikaan suunnistimme jalleen kohti Aucklandia. Hostellin virheen vuoksi meille oli varattu vain yksi kahdeksan hengen huone, mutta pienen saatamisen jalkeen saimme jokaiselle sankypaikan. Hostellissa on sauna ja lillumisallas. Kylla suomalaisia nyt hellitaan! Makkarakeiton jalkeen meista kolme kerrallaan paasee (mahtuu) saunaan.

Huomenna pakkailemme ja hoitelemme viimeisia valttamattomyyksia. Sunnuntaiaamuna Suomi jo kutsuu useimpia meista. Halusimmepa sita tai emme.

(Katja ja Paka)