Viileita luolia ja pyorailya kuumalla saarella

Maanantai 4.1.2010 Albany, Auckland

Uuden vuoden ensimmaisena paivana jatimme Rotoruan taaksemme ja lahdimme ajamaan kohti Kontua, tarkemmin sanottuna Hobittilaa eli ainoata kuvauspaikkaa, jossa Taru sormusten herrasta -elokuvien lavasteet on jatetty paikoilleen. Emme lopulta nahneet yhtaan pyoreata ikkunaa rinteessa, silla sita varten olisi pitanyt menna erilliselle turistikierrokselle. Kavimme kuitenkin Konnun kahvilassa! Sielta jatkoimme Hamiltoniin, joka on yksi pohjoissaaren isoista kaupungeista. Pyhapaivana lahinna vain puistot olivat auki, joten pysahdyimme piknikille nauttimaan auringopaisteesta.

Illaksi ajoimme Otorohangaan pienelle leirinta-alueelle, jonka isannat ottivat meidat todella ystavallisesti vastaan. Isantapariskunta vei meidat illan pimetessa katsomaan kiwi-lintuja leirinta-alueen lahelle. Vihdoinkin naimme niita! Kiwi-lintu on kuin Uuden-Seelannin maskotti, sen kuva komeilee useissa matkamuistoesineissa ja sen nimi on yhdistetty hyvin moneen asiaan. Kuitenkin harva paikallinen nakee lintuja luonnossa, silla se on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Lauantaina lahdimme jannittavalta kuulostavalle Black Water Raftingille. Otorohangan lahella Waitomossa on paljon luolastoja, ja olimme varanneet aktiviteetin, joka varmasti yllatti useimmat. Aluksi meidat puettiin markapukuihin, joihin olimme jo aiempien aktiviteettien aikana tottuneet. Mutta silti ne tuntuivat edelleen hyvin epamukavilta... Meidat vietiin busseille luolan suuaukolle. Ennen luolaan paasya harjoittelimme koyden varassa laskeutumista pienessa rinteessa. Kun osasimme tekniikan, paasimme yksitellen laskeutumaan koyden varassa luolaan muutaman kymmenen metria. Saapuminen pimeaan tuntui aluksi jannittavalta. Kun kaansi kyparan valon pois ja katsoi ylos, nakyi katossa pienia valopilkkuja. Kiiltomatoja! Ne muodostivat hienon tahtitaivaan pimean luolan kattoon.

Luolassa paasimme hyppaamaan veteen kumirenkaalla, laskeutumaan koyden varassa, kavelemaan vedessa kuin suuressa pimeassa viemarissa ja juomaan kaakaota kylman luolakiven paalla. Varsinaista kumirenkaalla kulkemista retki sisalsi odotettua vahemman. Lopuksi kiipesimme luolasta ylos pienien vesiputousten kautta. Oppaat olivat kulkeneet reitin useampaan kertaan ja neuvoivat tarkalleen, mille kivelle tulee astua paastakseen takaisin paivanvaloon.

Luolaretken jalkeen olimme melko vasyneita ja menimme paivallisen jalkeen melko aikaisin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna herasimmekin jo varhain ja lahdimme ajamaan kohti Aucklandia. Tulimme ensimmaista kertaa matkan aikana suurkaupunkiin (Aucklandissa asuu yli miljoona ihmista). Lahdimme suoraan satamasta lautalla laheiselle saarelle, josta vuokrasimme pyorat. Vietimme paivan saarella pyoraillen ja maisemia ihaillen. Kauniit hiekkarannat houkuttelivat osan meista uimaan, toiset tyytyivat varjoisampiin paikkoihin. Varjo oli hyva vaihtoehto, silla auringon porottaessa hurjan kuumasti edes aurinkorasva ei kaikkia auttanut; aika moni meista punoitti illalla pyorailyn jalkeen.

Emme paasseet heti illalla suihkuun, joten tanaan paivan ensimmainen asia oli loytaa kunnon pesupaikka. Olimme paattaneet ajaa paivaksi maan pohjoisimpaan kaupunkiin Wangeraihin, ja siella kavimmekin uimahallissa. Sielta loytyi jopa sauna! Aika surkea verrattuna suomalaiseen, mutta tuntui todella hyvalta. Uimisen jalkeen soimme kaupungilla ja kavimme kaupassa. Sitten suuntasimme seuraavaan yopaikkaamme Albanyyn Aucklandin lahelle. Yovymme taalla ainakin kaksi yota Taylorin perheen luona. Talo on kauniilla paikalla vehreassa rinteessa, ja ymparilla on hieno puutarha. Huomenna lahdemme tutustumaan Aucklandiin paremmin ja ehka hieman shoppailemaan.

(Iiris)